Sattumatutkijan ylöspanemia Liberaali yhteiskunta on ihmisen yhteiskunta!

Pokémon Go on ongelman ilmenemismuoto?

Siltä ei voi välttyä, vaikka itse ei sitä pelaisikaan. Pokémon Go -pelistä puhutaan kaikkialla ja sitä pelaavia näkee toreilla ja turuilla. Kyse on tämän kesän ilmiöstä. En ole itse peliä ladannut. Tuskin lataankaan, koska en vain jaksa innostua mobiilipeleistä, mutta minusta on kuitenkin hauskaa, että jotkut ovat niin innoissaan metsästäessään Pokemon-hahmoja. Kukin tehköön, mitä haluaa, kunhan ei innostuksissaan kävele auton alle.

Helsingin Sanomat on kysynyt eri alojen asiantuntijoilta, mikä selittää Pokémon Go:n valtavaa suosiota. Vastaukset ovat luettavissa päivän lehdestä.  Liberan hallituksen puheenjohtaja, kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki sanoo: "...en ymmärrä pelaamisen pöyristelijöitä tai yleistä keskustelua siitä, mikä on soveliasta ajankäyttöä. Jokainen saa tehdä elämällään, mitä tahtoo, niin kauan kuin toimii lakien rajoissa." Tähän on helppo yhtyä. Sen sijaan Jyväskylän yliopiston filosofian professorin Sara Heinämaan näkemys antaa jälleen todisteen siitä, miten tunnetta perustellaan rationaaliselta kuulostavalla päättelyllä. Heinämaan mukaan Pokèmon Go -pelin suosio on osoitus siitä, että ihmisten elämä on tyhjentynyt merkityksistä. Merkityskadolle professori on löytänyt syyksi "varhaiskasvatuksen ja koulutuksen mittavat ongelmat. Tämä peli on vain yksi ongelman ilmenemismuoto."

Tietäkää siis Pokémon Go -pelaajat, että olette eläviä esimerkkejä varhaiskasvatuksemme ja koulutuksemme mittavista ongelmista. Ai niin, millä alalla Heinämaa on? Koulutuksen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

"Star Walk on sovellus niille, joita nyppii Pokemon Gosta puuttuva sivistävä elementti."

Kuka noin sanoo? Sara Heinämaako? Ei, vaan Helsingin Sanomat 23.7. sivu D12.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Eiköhän kyseinen peli ole vain teknologisen yhteiskunnan versio suunnistuksesta tai aarteenetsinnästä.

Juhani Nurminen

Eikö olekin tutkittu juttu, että pelaaminen kehittää mm. loogista ajattelukykyä.
Vanhakantaisesti ajattelevat eivät tosin sitä kykene hyväksymään - ymmärtämään kyllä.

Käyttäjän MinnaKoski kuva
Minna Koski

Kokemustietoa Aamulehti tänään;
Vapaamuotoiset kävelyt ovat myös täynnä iloista ryhmähenkeä. Kaikki ovat retkellä samasta syystä, joten tuntemattomienkin kanssa on helppo jutustella ja ihastella näiden keräämiä Pokémon-hahmoja. Siinä samalla vaihdellaan kuulumisia ja keskustelut etenevät letkeästi uusiin suuntiin.

Pelin ympärilleen luoma sosiaalinen ulottuvuus on jopa merkityksellisempää kuin sen kaupallinen menestys. Yhtäkkiä ihmiset kokoontuvat yhteen julkisille paikoille, entuudestaan tuntemattomilla on hyvä tekosyy liittyä toisensa seuraan ja kaikilla on varmasti ainakin yksi yhteinen keskustelunaihe, jolla jää murretaan. Kun siinä samalla vielä kävellään kilometrikaupalla, PokeStop-paikkoja kiertäen ja ”munia hautoen”, niin hittipelin pelaamisesta on tullut jotain suurempaa, kuin vain puhelimen ruudun yksinäistä tuijottamista ja jalkakäytävällä sokkona toikkarointia.

Videopelit ja –yhteisöt ovat yhdistäneet ihmisiä ennenkin, ja moni avio- ja elämänpari on löytänyt toisensa verkkoroolipelissä. On vain ajan kysymys milloin Tampereella vietetään ensimmäiset Pokémon Go –kävelyllä toisensa löytäneiden häät

Käyttäjän MinnaKoski kuva
Minna Koski

Kokemustietoa Aamulehti tänään;
Vapaamuotoiset kävelyt ovat myös täynnä iloista ryhmähenkeä. Kaikki ovat retkellä samasta syystä, joten tuntemattomienkin kanssa on helppo jutustella ja ihastella näiden keräämiä Pokémon-hahmoja. Siinä samalla vaihdellaan kuulumisia ja keskustelut etenevät letkeästi uusiin suuntiin.

Pelin ympärilleen luoma sosiaalinen ulottuvuus on jopa merkityksellisempää kuin sen kaupallinen menestys. Yhtäkkiä ihmiset kokoontuvat yhteen julkisille paikoille, entuudestaan tuntemattomilla on hyvä tekosyy liittyä toisensa seuraan ja kaikilla on varmasti ainakin yksi yhteinen keskustelunaihe, jolla jää murretaan. Kun siinä samalla vielä kävellään kilometrikaupalla, PokeStop-paikkoja kiertäen ja ”munia hautoen”, niin hittipelin pelaamisesta on tullut jotain suurempaa, kuin vain puhelimen ruudun yksinäistä tuijottamista ja jalkakäytävällä sokkona toikkarointia.

Videopelit ja –yhteisöt ovat yhdistäneet ihmisiä ennenkin, ja moni avio- ja elämänpari on löytänyt toisensa verkkoroolipelissä. On vain ajan kysymys milloin Tampereella vietetään ensimmäiset Pokémon Go –kävelyllä toisensa löytäneiden häät

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Professori Heinämaalla on pointtinsa
http://nyt.fi/a1447045466199
joka tosin harmittomaan peliin ja leikkimiseen kytkeytyy huonosti. Voi tosin olla, että kun arvot ja merkitykset on hukassa ja täten mielikuvitus vapaa-ajalla ei riitä kuin sohvalla telkkarin tuijottamiseen, lasten harrastuksiin kuskaamiseen tai lenkkipolulle, puutetta kompensoidaan vaikka Pokemonien perässä juoksemisella.

Tunteeseen tosiaan haetaan rationaalisia selityksiä, kuten väitteet yhteisöllisyyden lisääntymisestä
http://blogit.image.fi/paivystavaanarkisti/pokemon...
Yhteisöllisyyden lisääntyminen lienee samaa luokkaa kuin menisi naapureittensa kanssa pelaamaan petankkia jonain kesäisenä iltana.

Entisaikaan merkityksiä haettiin uskonnoista ja yhteiskuntafilosofioista. Uskontoja harrastetaan nykyään vähän viihteeksi, kotitarpeiksi ja esim. vasemmistolaisuus on kovassa kriisissä. Vaihtoehdoksi tullut uusliberalismi ei taas tähtää kuin aineelliseen hyvään. Uusliberalistit kuten Tuomas Enbuske hehkuttavat Pokemonia koska se sopii heidän agendaansa.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Jukka Konttisella on pointtinsa.

Pokemon vertautuu Helluntai-herätykseen, helluntailaisiin. "Taivaalta kuului humahdus, ihmiset olivat kummissaan, alkoivat puhua kieliä ja huitoa käsiään, uskoa ihmeisiin, heistä tuli keskinäinen yhteisö...". Helluntailaiset nostavat kätensä ylös saadakseen syntinsä anteeksi. Eikö ole hyvä kuvaus... pokemon-huitojista.

Tuskin on maaseutukuntaa jossa ei olisi helluntaiseurakuntaa, vapaaseurakuntaa tai jotain vastaavaa. Uskonnollisiin lahkoihin hönähtäminen on - monien mutkien kautta - paljolti ylhäältä syötettyä. Urbaaneissa ympäristöissä pelailu on vastaavalla tavalla - monien mutkien kautta - ylhäältä syötettyä. Tänään taas HS:ssä oli kokonainen aukeama pelibisnestä, siis bisnestä.

Kun marjanpoimintaa pilkataan, niin miettikääpä niitä tuhansia ja tuhansia filippiiniläisköyhiä jotka epätoivoisesti matkustavat puolen pallon ympäri saadakseen Lapin metsistä muutaman euron. Tilanne kertoo ihmiskunnan kahtiajakautumisesta. On pelaajat ja on poimijat.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Eli sitä odotellessa, koska joku piispa kommentoi Pokemoneja.

Käyttäjän MinnaKoski kuva
Minna Koski

Kokemus opettaa, Aamulehti tänään;
Vapaamuotoiset kävelyt ovat myös täynnä iloista ryhmähenkeä. Kaikki ovat retkellä samasta syystä, joten tuntemattomienkin kanssa on helppo jutustella ja ihastella näiden keräämiä Pokémon-hahmoja. Siinä samalla vaihdellaan kuulumisia ja keskustelut etenevät letkeästi uusiin suuntiin.

Pelin ympärilleen luoma sosiaalinen ulottuvuus on jopa merkityksellisempää kuin sen kaupallinen menestys. Yhtäkkiä ihmiset kokoontuvat yhteen julkisille paikoille, entuudestaan tuntemattomilla on hyvä tekosyy liittyä toisensa seuraan ja kaikilla on varmasti ainakin yksi yhteinen keskustelunaihe, jolla jää murretaan. Kun siinä samalla vielä kävellään kilometrikaupalla, PokeStop-paikkoja kiertäen ja ”munia hautoen”, niin hittipelin pelaamisesta on tullut jotain suurempaa, kuin vain puhelimen ruudun yksinäistä tuijottamista ja jalkakäytävällä sokkona toikkarointia.

Videopelit ja –yhteisöt ovat yhdistäneet ihmisiä ennenkin, ja moni avio- ja elämänpari on löytänyt toisensa verkkoroolipelissä. On vain ajan kysymys milloin Tampereella vietetään ensimmäiset Pokémon Go –kävelyllä toisensa löytäneiden häät

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

Kyllä pokemoneiden perässä yhdessä kävely pojan ja kaverin kanssa blogikirjoittelut ja kommentoinnin puheenvuorossa voittaa.

Ja on terveydelle hyväksi, ainakin tälläiselle ylipainoiselle istumatyötä tekevälle vajaalle nelikymppiselle.

Kroppa ei vaan ole oikein tottunut näihin päivittäisiin yli 10km kävelylenkkeihin, mitä ennen ei ollut. Ja marjanpoimijoita tai sienestäjiä vastaan minulla ei ole mitään, tykkään syödä molempia (marjoja ja sieniä, en poimijoita), mutta poimintaa ja metsässä samoilua en harrasta. Punkit, itikat ja kärpäset ärsyttävät liikaa.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Pokemon toimii nii n kuin alkoholi tai varsinkin lievemmät huumeet: tilkka ei haittaa, vaan on oikeastaan hyväksikin, mutta yliannos on ongelma. Pokemon Go saattaa käyttäjänsä satumaailmaan, mikä on ihan kivaa, mutta jos kaikki aika menee fiktiossa lilluessa, kuva siitä oikeasta todellisuudesta hämärtyy. Ja sellaisia käytetään häikäilemättä hyväksi.

Siinä koko juttu.

Käyttäjän mikkokokko kuva
Mikko Kokko

Oletko Mark paljon harrastellut pelaamista ylipäätään, vai heitätkö nyt mielipiteesi totena muuten vain? Oli nimittäin mielestäni todella huono mielipide ja kommentti.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

"Huono mielipide"?

Ei vaatine kommenttia. Hyvää eikä huonoa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Mikä oli 60-luvun Pokemon? Tietysti merkintä kansanhiihtokortissa! Kun aikansa hiihti, tuli viisi kilometriä täyteen, ja isä vahvisti tiedon allekirjoituksellaan. Harmi, etten löydä Googlen kautta kuvaa tuosta punasävyisestä hiihtokortista.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Meillä saatiin koulusta hiihtolomaa ennen tuollainen kortti ja jokaiselle annettiin tietty tavoite pisteiden keruuksi. Kortti piti palauttaa holhoojan allekirjoituksella varustettuna loman jälkeen kouluun. Siihen aikaan lapset siis vielä hiihtivät, ja jokainen heistä.

Toimituksen poiminnat